Lisää kirjoja

Päivä neljä oli pyhitetty suosikkikirjailijan huonoimmalle kirjalle. Tämähän on tietenkin makuasia eikä siitä kannata aloittaa tappelua. Tätä varten valitsin Eoin Colferin Artemis Fowl -sarjan. Pidän Colferin kirjoista ja itse sarjasta, mutta silläkin on heikoin lenkkinsä. Mun mielestä se on kuudes kirja, Aikaparadoksi. Se ei ole varsinaisesti huono, mutta jotenkin sitä lukiessa tuntui, että Colferilla alkoi loppua ideat kesken. En myöskään pidä siitä, että päähenkilöiden välille rakennetaan täysin turhaa romanssia.

Viidentenä päivänä etsittiin kirjaa, joka ei kuulu itselle/on jostain tai joltain lainattu. Omani lainasin Peikolta. En nyt tiedä voiko sitä oikeastaan laskea, mutta samapa tuo. Olen lukenut Sinisalolta häpeällisen vähän yhtään mitään. Ennen päivänlaskua ei voi on luonnollisesti tuttu (ja yksi suosikkikirjoista). Kädettömät kuninkaat on tullut myös luettua. Täytyy myöntää, etten odottanut Auringon ytimeltä paljoa. Onneksi olin väärässä.

Kuudes päivä: kirja jonka annan aina lahjaksi. No, valitettavasti mulla ei ole rahaa sellaiseen. Jos olisi, lahjakirjaksi valikoituisi ehdottomasti Erittäin tiukkojen tilanteiden käsikirja. Nimi puhukoon puolestaan.

Seitsemäntenä päivänä (tänään) muistellaan kirjaa, jonka oli unohtanut omistavansa. Jostain syystä olin unohtanut varhaisnuoruuteni suosikkikirjan, Petra Hammesfahrin Syysuhrin. Se ei ole mikään erityisen ylistettävä teos, mutta ihan mielellään sen parin vuoden välein lukee.

Kirjahyllystä poimittua

Tässä samalla (koska mullahan ei olisi muutakaan tekemistä, esim. tiskaamista) voisin näyttää, mitä kaikkea mun kirjahyllyistä löytyy. Törmäsin nimittäin tällaiseen Tumblrissa:

En omista kuvaa. Mun puolesta voitte lainata idean. Muistakaa käyttää tagia jos jaatte tämän sosiaalisessa mediassa :)

Ensimmäisenä päivänä oli siis tarkoitus näyttää lapsuuden lempikirja. Niitä oli monta, pakko myöntää, mutta yksi on aina ollut ylitse muiden. Tämä tuskin kaipaa sen suurempia esittelyjä.

 

 

Toisena päivänä etsittiin kirjaa, jonka (mun käsityksen mukaan) oli löytänyt hyvään hintaan, alkuperäishinnasta viis. Itselläni tämä on Sue Harrisonin Ensimmäiset ihmiset -trilogia, jonka kaverini löysi mukavaan kahden euron hintaan. Suomalainen ei kyseistä kirjaa enää myy, mutta on listannut sivuillaan hinnaksi 46,40 euroa. Ei siis ollenkaan huono löytö.

 

Kolmantena päivänä (eli mulle tänään) piti olla jotain sinistä. Tämäkään ei ollut mulle vaikea tehtävä, sinikantisia kun ei hyllystä kauhean montaa löydy. Mape Ollilan Nightwish on varmasti monelle ainakin nimeltä tuttu opus. Sain tämän isovanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi vuonna 2006.

 

 

Saatte lisää lähipäivinä. Kunhan keksin, mitä kirjoja valitsen tuleville päiville...

Muutto on ohi!

Olimme jopa edellä aikataulusta. Peikon sisko tarvitsi autoa perjantaina tiettyyn aikaan, mutta olimme kaikkien odotusten vastaisesti valmiita paljon ennen sitä! Nyt kelpaa olla tyytyväinen. Virallinen viimeinen muuttopäivä siis oli lauantai, mutta sattuneista syistä (lakkiaishöminät) olimme siirtäneet deadlinen edelliselle päivälle. Brynja-parka oli aivan hämmentynyt kaikesta sähläämisestä, pakkaamisesta ja vouhottamisesta. Eihän se nyt käy järkeen, että tavarat lähtee ja mammat vie isoja laatikoita ja kasseja pois ja jättävät pienen koiran yksin aina vain kaikuvampaan ja tyhjempään kotiin... Viimeiset päivät piski viettikin sitten äidin ja Pedon kanssa. Oli helpompaa sekä sille että meille. Saattoi pitää jopa ovea auki ja lapata tavaraa käytävään ilman, että tarvitsi pelätä nelijalkaisen edesottamuksia.

Ja nyt mun ei tarvitse miettiä tavaroiden siirtelyä ja jakamista seuraavaan kahteen kuukauteen! Katsotaan sitten, kun pääsykoetuloksia alkaa sadella. Osa saapui jo, mutta ei niistä sen enempää vielä.

Bestikset <3

Nyt kaiken tämän sähläämisen jälkeen on melko voimaton ja väsynyt olo. Toisaalta, saa ollakin. Olimme ahkeria. Nyt on lupa ottaa rennosti ja ladata akkuja.