Tämä kaikki johti tiivistetysti siihen, että kirjoitan tätä parhaillani äitini luona. Koska hän asuu 29 neliön yksiössä, Peikko muutti oman äitinsä olohuoneeseen. Ikävähän tällainen tilanne on molemmille (asuntojen välillä tarpeen vaatiessa seilailevasta koirasta puhumattakaan), mutta ratkaisuna paras. Kenelläkään ei ole varaa maksaa takuuvuokraa, vuokraa ja sopimussakkoa vain maksimissaan kolmen kuukauden mukavan yhteisasumisen takia.
Joka tapauksessa. Näin jatketaan kunnes tiedetään, mihin nokka näyttää syksymmällä.
Alla pari kuvaa tältä kuulta:
Vappu kaverin luona. Huomatkaa kauniit maisemat (linna!)
Vasemmalla mun CDt ja DVDt, oikealla Peikon DVDt...
Pääsin ensimmäisen kerran moneen vuoteen käymään linnalla! Kello oli tässä vaiheessa jo yli yhdentoista illalla, mutta ei sen väliä. Pitkän ja vaikean paniikkijakson jälkeen tämä oli upeaa
Olen siis hengissä, eikä mulle tämän kiihkeämpää kuulu juuri nyt. Uskoisin, että tästä eteenpäin päivitystahti tulee olemaan hieman nopeampi, joskaan ei välttämättä päivittäinen. Voin ehkä jossain vaiheessa myös intoilla tästä asunnosta ja sen lähiympäristön kauneudesta. Puutaloalueet ovat aina vedonneet muhun.
Tämän pidemmittä löpinöittä voisin alkaa paimentaa äitiä ja Petoa iltalenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti