Olimme Peikon kanssa pitkän aikaa miettineet, että oma koira olisi kiva. Ensinnäkin mä olen tottunut siihen, että taloudessa pyörii nelijalkainen haukkueläin ihan jo siitä syystä, että äidin luona asuessani olin elänyt ensin suomenajokoiran ja myöhemmin myös ajokoira-saksanpaimenkoira -sekoituksen kanssa. Ja sitten vielä myöhemmin pelkästään jälkimmäisen.
Peto, hurja pelkääjä, rauhoittunut kauhukakara, "mörmöttäjä" jo vuodesta 2008
Molemmat kuvat Petsiestäni
Sen lisäksi Peikko oli jo jossain määrin päässyt eroon kammostaan pölyhuiskua suurempia koiria kohtaan. Suurin syy oli varmaankin se, että me pyörittiin aika paljon mun ja äidin luona ja Petoa pelotti enemmän kuin Peikkoa ensimmäiset pari päivää, kunnes tuo pikkuinen sitten tuli meidän viereen yöksi, kun me varmasti molemmat nukuttiin. Siitä me se aamulla löydettiin, Peikon jalkopäästä.
Lisäksi me molemmat ollaan varsin laiskoja liikkujia. Kyllähän se ulkona kävely mukavaa on, mutta kunnollinen motivaattori puuttui. Minkä lisäksi sellainen vastuu mikä koiran pitämisen mukana tulee kasvattaa henkisesti. Se ei tietenkään ole itsestäänselvyys enkä mä suosittele ihmisiä ottamaan koiraa "ihan vaan sen takia", mutta meillä se on toiminut.
Jo alussa meille oli selvää, millaista koiraa me ei ainakaan olla hommaamassa (niiden lamppuharjojen lisäksi). Ehdoton ei nartuille, mielellään ei mitään metsästysviettiä ja katsellaan vain ja ainoastaan Suomesta. Niin, ja sen täytyy olla leikattu.
No jaa. Tuossahan tuo nyt köllii. Me ollaan säästämässä sterilointiin.
Kuva ei ole tältä päivältä, mutta eipä se joulusta ole mihinkään muuttunut... Pieni berserkki
Lähteenä oma Instagram
Tuo pieni tuholainen on kaikeksi onneksi myös ystävystynyt Pedon kanssa. Poika kun rauhoittui huomattavasti siinä vaiheessa kun kastrointi oli tehty. Veikkaisin, että se on pääsyy sille, miksei Peto ole moksiskaan siitä, että Brynja määrää kaapin paikan. Kunhan pentu ei ala ihan nenille hyppiä, siis.
Nämä tutustutettiin toisiinsa koirapuistossa. Pedon kanssa tuossa lähimmässä puistossa on tullut käytyä todella harvoin ja Brynjalle se oli ensimmäinen kerta, joten paikka ei ollut kummallekaan "reviiriä". Ja kaikki sujui loistavasti. Ensimmäiseksi tietenkin nuuskuteltiin pitkä tovi, sen jälkeen neiti lähti ravaamaan aitausta ja tekemään tarpeitaan, ja isompi riiviö seurasi kohteliaan välimatkan päässä. Parin minuutin päästä alettiinkin jo leikkipainia, höristä ja juosta kilpaa.
Sen jälkeen kaikki onkin toiminut loistavasti. Totta kai nämä on olleet aina vähän mustasukkaisia, jos emäntä huomioikin "sitä toista", mutta sen suuremmilta kahinoilta ollaan kyllä vältytty.
Parhaat kaverit
Lähteenä Peikon Instagram
Brynjan (ja varmasti myös Pedon) edesottamuksista tulette kyllä kuulemaan vielä paljon lisää. Neiti kun osaa piristää harmaintakin arkea sopivalla annoksella hurttahuumoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti