En muista kertaakaan olleeni metsässä niin, että olisin halunnut olla missä tahansa muualla. Vaikka nuorempana vihasinkin sitä, että äitipuoleni pakotti mut pihalle vähintään tunniksi, läheisessä metsässä en jaksanut olla huonolla tuulella. Toisinaan kävelyn sijasta istuinkin kivellä ja katselin ympärilleni. Vilkkaan mielikuvituksen ansiosta näin paljon enemmän kuin puita ja mättäitä. Joka suunnassa oli menninkäisiä, peikkoja ja susia, edessäni käytiin eeppisiä taisteluita, kaikki oli täynnä magiaa.
Etelään muutettuani rakastuin metsään vielä palavammin. Täällä lajien kirjo on suurempi, vihreän sävyjä on kymmenittäin ja ikivanha kallio ruokkii mielikuvitustani vielä enemmän. Sain valtavasti uusia ideoita. Aloin myös liikkua useammin, yleensä täysin vapaaehtoisesti.
Kuva lavastettu, tällaisia täältä ei sentään yleensä löydä. Tekoveri on pesty pois
Täällä jopa sammal on vihreämpää kuin muualla...
Sen verran on pakko mainita, että tämä on pohjoisesta, ei täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti