Mitä olisi kirjoittavan ihmisen elämä

ilman vihkoja? Ei yhtään mitään. Uskallan väittää, että suurin osa kirjoittavista ihmisistä (ehkä jopa kaikki) rakastaa vihkoja niin paljon, että kirjakaupasta ulos suoriutuminen ilman ensimmäisenkään ostamista on saavutus. Tai jos niitä ei tule ostettua, jollain tavalla niitä aina ilmaantuu nurkkiin pyörimään.

Varmasti lähes jokaisella kirjoittavalla ihmisellä on Se Yksi tärkeä vihko, mahdollisesti useampikin. Alla katsaus omiini. Varoitan: niitä on monta, ja olen kuvannut tässä vain tärkeimmät eli suunnilleen puolet. "Hei, olen Korpisusi ja olen vihkoaddikti."

 

Reunimmaiset vihkot ovat kulkeneet mukanani vuosista 2007 ja 2008. Siltä ne taitavat myös näyttää. Sisältönä taustatietoa tarinoitani varten sekä ensimmäisiä versioita joistakin tapahtumista. Keskellä oleva on hieman uudempi, muistaakseni vuodelta 2011 tai -12. Tähän on tullut kerättyä infoa mm. syötävistä kasveista ja sienistä sekä poronhoitosanastoa.

 

Harmaaseen vihkoon olisi tarkoitus kerätä pieniä parin sivun mittaisia tietoiskuja hahmoistani tarinaan katsomatta. Pitkä prosessi, joka ei ole edennyt ollenkaan. Keskimmäinen vihko on vanha, ehkä vuodelta 2003..? Lähes täynnä kaikkea turhaa. Oikeanpuolimmainen vihko on vielä aloittamatta ihan siitä syystä, etten vielä tiedä, mille sen pyhitän.

 

Pidän myös piirtämisestä, vaikka en siinä yleensä kauhean hyvä olekaan. Ideoita kuitenkin riittää. Vasemmanpuoleinen Winsor & Newton on tällä hetkellä käytössä, oikeanpuoleinen sekä keskellä oleva random vihko ovat täynnä.

 

Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että rakastan näitä. Pienin toimi matkapäiväkirjana Teneriffalla, keskimmäiseen on kirjoitettu oppimispäiväkirjaa filosofian ensimmäiseltä kurssilta ja suurimman tehtävä on toimia tietopankkina yhteisprojektille, jonka Peikon kanssa aloitin.

 

Vasemmanpuoleinen on yläasteaikainen päiväkirja (ei, en kehtaa lukea siitä riviäkään). Keskimmäisessä on mm. muistiinpanoja proosakurssilta vuodelta 2007. Oikeanpuoleinen on vielä melko tyhjä, mutta otan sen varmaankin pian käyttöön - se kun mahtuu laukkuun kuin laukkuun.

Molemmat ovat synttärilahjoja. Vihreä vedenkestävä vihko kaverilta, vaaleanpunavalkoinen äidiltä. Ensimmäinen on ollut mukana festareilla ja on täynnä listoja hauskoista sattumuksista ja tavatuista ihmisistä. Toinen toimii tietopankkina toiselle yhteisprojektille, jonka Peikon kanssa aloitin.